Vihdoin ehdin tulemaa tännekki kirjottelemaa. Oon ollu jotenki taas niin väsyny ton koulun takii, ni blogii kirjottaminen ei oo ollu ihan ekana mielessä.
Tänää oli varmaa taas kamalin päivä ikinä. Ku yksin kävelin käytävää pitkin kyyneleet silmissä tajusin, et yksin oon heikko. Istuin yksin lattialla, tuijottelin koulun seiniä ja kuuntelin muiden naurua.. Siinä vaiheessa kaks tärkeetä poikaa kysy mikä mul on, ku en oo oma itteni. En saanu ees sanaa suustani, katoin heitä vaa kyyneleet silmissä. Menin yllättävän nopeesti luokkaa, jolloin muutki huomas surun. Ku vihdoin yli pitkä tunti loppu, ainut mikä autto oli halata ihmistä joka jaksaa kuivata aina kyyneleet poskelta.
Huomasin tänää et ystävät ja poikaystävä on älyttömän tärkeit mulle. Kiitos rakkaat, ootte tärkeit♥
P.S. kuvasin teille sen meikkivideon vihdoin, enää pitää vaa laittaa siihen vähän musiikkii, koska NRJ:n aamupojat ei varmaa kaikkii sytytä:D
Voi kun kiva blogi! :)
VastaaPoistahttp://daybyday-annika.blogspot.com
Kiitos paljon!:>
Poista